Veden laadun tarkkailu
Kalajoen veden laadun yhteistarkkailussa on vuosittain mukana seitsemän seurantapaikkaa. Näistä kaksi kuuluu ELY-keskuksen toteuttamaan seurantaan. Joka kolmas vuosi on niin sanottu laajan tarkkailun vuosi, jolloin näytteitä otetaan 15 paikasta. Seurannat tarjoavat tärkeää tietoa vedenlaadun kehityksestä pitkällä aikavälillä. Vuodet eivät kuitenkaan ole veljiä, ja tuloksiin vaikuttaakin vuosittainen vaihtelu sekä ilmasto-olosuhteissa että näytteenottomäärissä. Esimerkiksi joen virtaaman vaihtelu on vahvasti yhteydessä huuhtoutuvien ravinteiden määrään eri kuukausina.
Kalajoen yhteistarkkailuun kuuluvat näytteet otetaan maalis-, heinä- ja elokuussa. Kalajoella sijaitsevasta näytepisteestä (VP11000) on lisäksi saatavilla seurantatietoa syys- ja talvikaudelta Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen seurantojen ansiosta.
Fosforipitoisuus
Kalajoen yhteistarkkailussa seurataan sekä kokonaisfosforin pitoisuutta että epäorgaanisen fosfaattifosforin pitoisuutta jokivedessä. Fosfaattifosforin pitoisuus on ollut verrattain suuri. Sen osuus kokonaisfosforipitoisuudesta vaihtelee vuosittain, mutta vuosina 2011-2014 fosfaattifosforin pitoisuus oli yhteistarkkailutulosten mukaan 52 % kokonaisfosforipitoisuudesta. Liukoisessa muodossa olevan fosfaattifosforin määrä vaikuttaa rehevöitymiseen erityisen paljon, sillä esimerkiksi levät voivat hyödyntää sen suoraan kasvuunsa. Vaikutus näkyy lähinnä kasvukaudella kesäkuukausina. Ravinnepitoisuudet ovat yleensä suurimmillaan kevättulvan aikaan, mutta ne kertovat myös keskimäärin Kalajoen rehevästä tai erittäin rehevästä vedenlaadusta. Kalajoessa kokonaisfosforipitoisuus on pitkällä aikavälillä ollut laskusuunnassa.
Typpipitoisuus
Typen määrä on rehevöitymiskehityksen kannalta merkittävä tekijä, vaikka fosforin katsotaanikn vaikuttavan levien lisääntymiseen kaikkien eniten. Epäorgaanisen nitriitti- ja nitraattitypen pitoisuus kertoo kasveille helpoimmin hyödynnettävissä oleva typen määrästä. Vuosina 2011-2014 nitraatti- ja nitriittitypen osuus kokonaistyppipitoisuudesta oli 49 %. Kalajoen kokonaistyppipitoisuus ei ole fosforipitoisuuden tapaan vähentynyt pitkällä aikavälillä.
Lue lisää:
Kiintoainespitoisuus
Runsas kiintoaine heikentää vesistön tilaa, sillä se samentaa vettä ja haittaa monien kalojen, ravun ja muiden eliöiden lisääntymistä ja selviytymistä. Kiintoainepitoisuuden mittaaminen tulee mukaan Kalajoen yhteistarkkailuun jokialueille vuodesta 2013 lähtien. ELY-keskuksen mittaustuloksia Kalajoella sijaitsevasta näytepisteestä (VP11000) on kuitenkin saatavilla jo pidemmältä ajanjaksolta. Kiintoainepitoisuus vaihtelee vuoden aikana merkittävästi ollen korkeimmillaan keväisin, kun virtaama on suuri, mutta kasvillisuus ei vielä sido maa-ainesta. Vuosina 1997-2012 kiintoainepitoisuudessa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia.
Sameus
Veden sameuden tarkkailu on ollut osa yhteistarkkailua järvi- ja merialueilla vuodesta 2013 lähtien. Sameutta on seurattu eri näytepisteissä joissa ja järvissä muun muassa yhteistarkkailun puitteissa jo vuosia. Veden sameus vaikuttaa muun muassa vesikasvillisuuteen, sillä samea vesi estää auringon valon pääsyn syvempiin vesikerroksiin, jolloin kasvien yhteyttäminen estyy. Sameus kertoo välillisesti myös kiintoaineen määrästä vedessä. Veden sameusarvot vaihtelevat virtaamatilanteen mukaan ollen suurimmillaan tyypillisesti kevättulvan aikana. Veden sameudessa ei ole tapahtunut merkittävää kehitystä pitkällä aikavälillä. Kuten kiintoainepitoisuuksissa, myös veden sameusarvoissa on kuitenkin havaittu eri suuruisia piikkejä paitsi tulvien aikana myös suurten vesistöjärjestelyiden yhteydessä.
Happipitoisuus
Happipitoisuus pysyy Kalajoen uomassa pääosin hyvänä ympäri vuoden. Eräissä vesistöalueen järvissä happi sen sijaan vähenee usein kevättalvella ja toisaalta loppukesällä. Reisjärven pohjanläheisen vesikerroksen happipitoisuuden seuranta on osa nykyistä Kalajoen yhteistarkkailuohjelmaa laajan tarkkailun vuosina 2014 ja 2017, mutta myös ELY-keskus ottaa paikalta näytteitä. Reisjärven tuloksissa pienimpiä happipitoisuuksia on mitattu keväällä sekä heinä-elokuussa. Ajoittaisia hapen puuttesta aiheutuvia ongelmia on ollut Kalajoen vesistöalueella myös Vuohtojärvessä, Kiljanjärvessä ja Hautaperän tekoaltaassa.
Veden happipitoisuuden vaihtelu voi olla vuoden aikana suurta, mutta järven eliöstön kannalta lyhyetkin vähähappiset tai hapettomat jaksot voivat olla kriittisiä. Laajat kalakuolemat ovat talvella todennäköisiä, jos happipitoisuus laskee alle 1,0 mg/l. Ahven, särki ja lahna kestävät vähähappisia olosuhteita kaikkien pisimpään, mutta lohikalat alkavat kärsiä hapen puutteesta jo happipitoisuuden laskiessa 3,4-4 mg/l.
