Rapu

Rapu on kaikkiruokainen pohjan selkärangaton eläin. Se käyttää ravinnokseen pienempiä pohjaeläimiä ja kuollutta kasvimateriaalia. Yleensä ravulle soveltuvia elinympäristöjä ovat rantakivikot ja kovat savipohjat. Pehmeä muta ja lieju sitä vastoin heikentävät ravun elinmahdollisuuksia. Rapujen elinalueita on parannettu kunnostuksin ja veden laatukin on kohentunut, mikä on luonut edellytyksiä pyyntikelpoisen rapukannan palautumiseen jälleen Kalajokeen.

Kalajoen rapukanta kehittyi aikanaan 1800-luvun lopulla alkaneiden istutusten jälkeen merkittäväksi. 1960-luvulla kanta kuitenkin romahti. Romahduksen syinä on pidetty sekä rapuruttoa joen vesistöjärjestelyjä. Rapukannan kehitystä on tämän jälkeen seurattu 1970-luvun lopulta lähtien eri kohdissa jokea. Rapukanta on kehittynyt hieman eri tavoin joen ylä- ja alajuoksulla. Molemmissa rapukannan kehitys oli kuitenkin romahduksen jälkeen pitkään myönteistä.

Hamarin padon yläpuoliselle alueelle joen keski- ja yläosan voimalaitosten välisiin patoaltaisiin kehittyi 1980-luvun kuluessa hyvä rapukanta, josta saatiin myös merkittävä kokonaissaalis. Saman vuosikymmenen lopulla saalis näistä altaista oli paikallisten osakaskuntien arvion mukaan 100 000 yli 10 cm:n rapua vuosittain. Voimalaitosten väliin vedenpinnan tason nostamisen myötä muodostunut peräkkäisten suvantojen ketju tarjosi ravuille vakaammat olosuhteet kuin alajuoksu, jossa muun muassa lyhytaikaissäännöstely aiheuttaa voimakkaita muutoksia virtausnopeuteen ja veden laatu on heikompi. Kalajoen alaosalla on myös todettu olevan vähemmän aikuisten rapujen suosimaa ravintoa, kuten kuollutta kasvimateriaalia.

Rapukantojen taantuminen alkoi jälleen 1990-luvulla. Tietyntyyppinen rapurutto ilmeisesti heikensi kantoja. Jokeen tehtiin 2000-luvun alussa laajoja kunnostuksia ja istutuksia, jotta mahdollisuudet rapujen lisääntymiselle ja kannan kasvulle paranisivat. Kanta kasvoikin 2000-luvun alkupuolella, mutta hävisi pääuomasta lähes täysin vuosina 2007–2010. Koeravustuksissa ei viimeisinä vuosina saatu lainkaan rapuja. Rapukanta romahti jo aikaisemmin vuonna 2006 Vääräjoen alaosassa, missä todennäköiseksi syyksi paljastui rapurutto. Myös Kalajoen pääuoman viimeisimmän raputuhon syyksi on arveltu rapuruttoa, mutta eri kantaa kuin Vääräjoessa, sillä ruton leviäminen ylävirtaan Väärä- ja Kalajokien yhtymäkohdasta on epätodennäköistä, ja pääuomassa tuho oli nopea ja laaja. Koeravustuksia jatketaan jälleen vuonna 2014, sillä toiveissa on, että kannan toipuminen on alkanut.