Vaellussiika
Siika on arvostettu saalis niin merialueilla kuin sisävesissäkin. Merestä Kalajoen uomaan lisääntymään nousevaa vaellussiikakantaa on tuettu voimakkaasti istutuksilla 1970-luvulta lähtien. Siikaa on myös tutkittu jatkuvasti samoista ajoista lähtien. Tutkimuksilla selvitetään istutusten, kunnostusten ja toisaalta merikalastuksen vaikutuksia siikakantaan. Siikakantaa seurataan muiden kalojen ohella myös Kalajoen yhteistarkkailussa.
Vaellussiika nousee syksyllä jokeen ja kutee hiekka-, sora- ja kivipohjalleloka-marraskuussa, kun veden lämpötila laskee alle viiden asteen. Mäti kehittyy talven aikana ja poikaset kuoriutuvat toukokuun alun tienoilla. Kuoriutumisen jälkeen poikaset ajautuvat kohti merta kasvaakseen siellä aikuisiksi ja noustakseen sukukypsinä jälleen jokeen lisääntymään. Kalajoen vaellussiiat viettävät aikuisuutensa keväät ja kesät pääasiassa Merenkurkun alueella, mutta jotkut yksilöt voivat vaeltaa Saaristomerelle saakka.
Siianpoikasia istutetaan Kalajokeen merkittäviä määriä vuosittain, mutta myös luontaisen poikastuotannon laajuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä on tutkittu. Luontainen poikastuotanto (mereen vaeltavien poikasten määrä) on ollut tutkitun ajanjakson 1999-2009 alkupuolella vähäistä. Joen alaosan koskien kunnostukset 2000-luvun alussa näyttävät parantaneen tilannetta. Parhaimmillaan siian poikastuotanto on ollut Kalajoessa muutamia kymmeniä tuhansia, mikä on kuitenkin vähän verrattuna istutuksiin, joilla kantaa ylläpidetään.
Vähäinen poikastuotanto voi johtua heikosta veden laadusta, säännöstelyn aiheuttamasta pohjan virtausolosuhteiden epävakaudesta ja siian kutualueiden määrää vähentäneestä koskien perkaamisesta. Siian mädin selviytymisellä syksyllä tapahtuvasta kudusta kevääseen, jolloin poikaset kuoriutuvat, on suuri merkitys lisääntymisen onnistumisessa. Veden vähäinen happipitoisuus ja kiintoaineen suuri määrä heikentävät mädin selviytymistä erityisesti virtaamaltaan hitaammilla alueilla uomassa. Kuitenkin jos veden laatua Kalajoessa pystytään edelleen parantamaan, kutupaikkojen kunnostuksia jatkamaan ja säännöstelykäytäntöä kehittämään, voidaan luoda yhä paremmat edellytykset siian luontaiselle lisääntymiselle.
Kalajokeen nousevien vaellussiikojen keskikoko on pienentynyt 1980-luvun mitoista vuoteen 2009 tultaessa. Erityisesti naaraat näyttävät pienentyneen, sillä 1980-luvulla niiden keskipituus oli 49,5 cm, mutta tarkkailujakson lopussa enää 43,5 cm. Näitä keskipituuksia vastaavat painot olisivat 1320 kg ja 840 g. Samaan aikaan jokeen on noussut yhä vähemmän yli 5-vuotiaita naarassiikoja. Viisi- ja kuusivuotiaat naaraat ovat viime vuosina myös kasvaneet hitaammin kuin aikaisemmin.
Vesien hoito
Lue lisää: