Kalajoen kalakantojen kokoa arvioidaan koekalastusten ja kalastustiedusteluihin perustuvien saalismäärien perusteella. Lisäksi nahkiaisen ja ravun kantojen kehitystä seurataan erillisissä seurannoissa. Koskialueiden säännöllisissä sähkökoekalastuksissa seurataan kalaston tilan kehitystä.
Koekalastuksia suoritettiin vuonna 2011 Juurikoskessa, Kortekoskessa, Haapakoskessa, Hihnalankoskessa ja Siltakoskessa. Sähkökalastuksissa saaliiksi saatiin yhdeksän lajia, joista runsaimpia olivat kivisimppu ja kivennuoliainen. Lohikaloja ei ole saatu koskien sähkökoekalastuksissa saaliiksi lainkaan sitten vuoden 2002, ja tätä ennenkin niiden esiintyminen on ollut riippuvaista istutuksista. Kalastustiedustelujen perusteella siikaa kuitenkin saadaan alueen järvistä ja esimerkiksi Kalajanjoesta, ja taimentakin hieman Reisjärvestä. Viimeinen varma havainto lohen luontaisesta lisääntymisestä Kalajoessa tehtiin vuonna 1997, jolloin Saukkonkosken ja Hihnalankosken koekalastuksissa saatiin yhteensä 6 yksikesäistä lohen poikasta. Myös kolmipiikit näyttävät hävinneen koekalastusten saaliista, sillä niitä saatiin viimeksi vuonna 1992. Monien arvostama harjus ei ole hävinnyt Kalajoen lajistosta, mutta se on harvinainen.
Vuonna 2011 tehdyn kalastustiedustelun perusteella Kalajoen vesistöalueen joissa ja järvissä saaliiksi saatiin eniten ahventa, haukea, kuhaa, madetta, särkeä ja lahnaa. Lisäksi saatiin siikaa, muikkua, kiiskiä, säynettä ja vähän taimenta, pasuria ja harjusta. Alueella myös ravustettiin, vaikka saaliit olivat vähäisiä. Jonkin verran rapuja saatiin Vuohtojärvestä ja Kiljanjärvestä. Joitakin yksilöitä tavattiin myös Reisjärvessä ja Pidisjärvessä. Vaikka made on edelleen merkittävä saaliskala, arvioidaan Kalajoen madekannan pienentyneen huomattavasti 2000-luvulle tultaessa verrattuna tilanteeseen 1970-luvun lopulla, jolloin kalastustiedustelut alkoivat. Näin on käynyt myös muualla Perämeren alueella. Syiksi on arvioitu muun muassa ilmastonmuutosta, rehevöitymistä ja happamilta sulfaattimailta tulevaa happamoittavaa kuormitusta.
Voimalaitospadot estävät vaelluskalojen nousun Ylivieskaa ylemmäs uomassa. Lohikalakannat ovat Kalajoessa käytännössä kokonaan istutusten varassa, sillä luontainen lisääntyminen onnistuu hyvin harvoin. Vaellusesteiden lisäksi soveltuvien lisääntymispaikkojen määrä on vähentynyt. Myös heikko vedenlaatu vaikeuttaa osaltaan lisääntymisen onnistumista.
Merkittävistä saalislajeista siika ja nahkiainen ovat olleet tarkkailujen kohteena Kalajoessa 1970-luvulta lähtien. Niiden kannan koosta ja lisääntymisen edellytyksistä on kertynyt kattavasti tutkimustietoa. Myös rapukantaa on seurattu kalalajien ohessa.
Lue lisää: