Kala- ja rapuistutukset
Kaloja istutetaan Kalajokeen pääasiassa korvaamaan esimerkiksi vesistörakentamisesta koitunutta haittaa kalakannoille. Kalajoen vesistöalueelle on istutettu vaellussiikaa, meritaimenta ja nahkiaista, sillä niiden luontainen vaeltaminen keskeytyy joen keskiosalla tehtyjen vesistöjärjestelyjen seurauksena. Myös säännöstelyhankkeet ovat aiheuttaneet haittaa kalakannoille. Lisäksi rapuja on istutettu useaan otteeseen. Muita istutettuja lajeja ovat lohi ja kuha.
Rapuja on istutettu Kalajokeen vuosikymmenten varrella useaan otteeseen ensimmäisten 1800-luvun lopulla tapahtuneiden istutusten jälkeen, esimerkiksi 1930-luvulla istutettiin kolmena vuonna. Rapuja istutettiin 1980-luvulla Kalajoen keskustan kohdalle, vuonna 1993 Ylivieskassa, Alavieskassa ja Pidisjärven alueella ja vuonna 1997 vielä Alavieskan Putaanperälle. Rapuja istutettiin kerrallaan muutamasta sadasta pariin tuhanteen. Suurempi istutusurakka toteutettiin 2003–2006, jolloin Haapajärven ja jokisuun väliselle alueelle istutettiin kunnostettuja alueita painottaen kaiken kaikkiaan 30 000 sukukypsää rapua. Rapuja ostettiin tällöin Vääräjoen, Lestijärven ja Lestijoen yläosan ravustajilta.
Vaellussiikaa on tuotu Kalajokeen istutuksissa vuodesta 1974 lähtien ja enenevässä määrin 1980-luvulta alkaen. Siikaa on istutettu paljon vesistörakentamisesta aiheutuneiden haittojen korvaamiseksi. Istutuksissa pidetään tärkeänä, että istutettavat kalat ovat samaa kantaa kuin vesistössä luontaisesti esiintyvät, jotta niiden selviytyvyys olisi mahdollisimman hyvä. Kalajokeenkin tehdyissä istutuksissa on voitu pääsääntöisesti käyttää Kalajoen omasta siikakannasta peräisin olevia poikasia, mutta lisäksi on tuotu Kemijoen, Iijoen, Oulujoen, Pyhäjoen ja Tornionjoen kannoista peräisin olevia siianpoikasia. 
Vuodesta 1992 lähtien Kalajokeen on istutettu vuosittain keskimäärin kaksi miljoonaa vastakuoriutunutta vaellussiian poikasta. Lisäksi vuodesta 1997 lähtien valtio on istuttanut vuosittain Kalajoen suulle 120 000 yksikesäistä vaellussiian poikasta. Tämä on vuoden 2007 jälkeen voitu toteuttaa siten, että jokaista vaadittua yksikesäistä poikasta kohden on istutettu 100 vastakuoriutunutta poikasta. Siian velvoiteistutukset ovat korvanneet tehokkaasti vesistöjärjestelyistä aiheutuvaa haittaa ja kompensoineet myös uusien pyydystyyppien ja pienisilmäisempien verkkojen yleistymistä. Pyynnin kohdistuminen yhä pienempiin yksilöihin on kuitenkin heikentänyt istutusten tuottoa.
Tulevaisuuteen suuntaavassa valtion kalatiestrategiassa vaelluskalakantojen hoidon painopiste on siirtymässä istutuksista kalojen luonnollisen lisääntymisen edellytysten parantamiseen. Tämä tarkoittaa muun muassa kalateiden lisäämistä ja virtapaikkojen kunnostamista lohikalojen kutualueiksi. Investoinnit kalateihin voisivat tuoda säästöjä kalankasvatuksen ja istutusten kustannuksiin.
Lue lisää: