Säännöstelyn kehittäminen
Säännöstelyn aiheuttamiin ongelmiin vesistössä voidaan puuttua kehittämällä säännöstelyä. Kehittäminen tapahtuu lupaehtojen puitteissa ja yhteistyössä paikallisten toimijoiden sekä voimayhtiöiden kanssa. Yleensä säännöstelyn kehittämishankkeissa määritellään suosituksia vedenkorkeuksille eri vuodenaikoina. Esimerkiksi maanviljelyn tarpeita, tulvasuojelua, virkistyskäyttöä sekä ekologisia arvoja pyritään sovittamaan yhteen arvioimalla erilaisia vaihtoehtoja säännöstelyn kehittämiselle.
Säännöstelykäytännön kehittäminen eliöstön lähtökohdista tarkoittaa erisuuntaisia toimenpiteitä eri vuodenaikoina. Kevättulva on säännötellyissä järvissä yleensä pienempi kuin luonnonmukaisissa järvissä. Kevättulvan voimistaminen vähentää rantojen umpeenkasvua ja lisää rantavyöhykkeen monimuotoisuutta. Esimerkiksi Hautaperän tekojärvessä, Haapajärvessä ja Settijärvessä voimakkaat kevättulvat ovat eliöstön kannalta hyviä. Tulvaa seuraavasta kesän vedenkorkeuden alenemasta hyötyy rannan kasvillisuuden monimuotoisuus. Lisäksi syksyn ylimpien vedenkorkeuksien laskeminen ja talven alimman vedenkorkeuden nostaminen ovat esimerkkejä eliöstön elinolosuhteiden parantamisesta. Talvella ennen kevään tulva-aikaa säännösteltyjen järvien pinnat lasketaan yleensä lähelle säännöstelyn alarajaa. Tämä palvelee voimataloutta, mutta auttaa myös ehkäisemään jääpatoja ja tulvia keväällä, kun järviä täytetään ja joen virtaamaa säädellään.
Vedenpintaa nostamalla voidaan parantaa ekologista tilaa varsinkin sellaisissa järvissä, joissa vedenpintaa on aikaisemmin laskettu. Jokivesistöissä vastaavaa hyötyä tavoitellaan vähentämällä lyhytaikaissäädön intensiteettiä, muuttamalla tulvahuippujen kokoa ja ajankohtaa sekä takaamalla riittävä vähimmäisvirtaama kaikkina vuodenaikoina. Ravinteiden ja kiintoaineen pidättämiseksi säännöstelyä voisi kehittää siten, että veden viipymää lisättäisiin.
Säännöstely voi aiheuttaa suurta vedenkorkeuden vaihtelua, josta kärsivät järvisssä eniten rantavyöhykkeessä elävät lajit. Monet niistä eivät voi liikkua muuttuvan vesirajan mukana. Kalojen osalta haittaa koituu muun muassa mädin tuhoutumisesta rantavedessä, kutu- ja poikasalueiden määrän vähenemisestä sekä saatavilla olevan ravinnon muutoksista. Säännöstely voi vaikuttaa sekä kevät- että syyskutuisten kalalajien lisääntymiseen. Jos vesi on kutuaikaan korkealla ja laskee kesällä jyrkästi, voi vaikkapa hauen mäti pahimmassa tapauksessa jäädä kuivalle maalle. Virtavesissä puolestaan muuttuvat virtaamaolosuhteet aiheuttavat ongelmia useille vesieläimille. Erityisesti lyhytaikaissäännöstelyn seurauksena koskialueiden olosuhteet muuttuvat epävakaiksi, mikä muuttaa niiden eliöyhteisöjen rakennetta. Lyhytaikaissäännöstely lisää myös eroosiota.