Suojavyöhykkeet

Suojavyöhykkeet ovat vähintään 15 metriä leveitä monivuotisen kasvillisuuden peittämiä yhtenäisiä alueita, joita jätetään kasvamaan pitkin joen tai muun vesistön vartta. Suojavyöhykkeitäkin tulee hoitaa esimerkiksi niittämällä tai laiduntamalla, mutta niille ei levitetä lannoitteita tai kasvinsuojeluaineita. Ojien, valtaojien ja vesistöjen varteen liittyviä kapeampia kasvillisuuden peittämiä alueita kutsutaan maatalouden vesiensuojelun termein leveydestä riippuen pientareeksi tai suojakaistaksi. Niiden kaikkien tarkoitus estää pellon ravinteita ja kiintoainetta huuhtoutumasta vesistöön. Leveämpiä suojavyöhykkeitä olisi hyvä perustaa varsinkin jyrkille ja eroosiolle herkille rantapelloille sekä herkästi tulvan alle joutuville pelloille. Näiltä ravinteita päätyy helpoimmin vesistöön.

Suojavyöhykkeet lisäävät maiseman ja luonnon monimuotoisuutta. Suojavyöhykkeet voivat toimia myös käytävinä ja suojapaikkoina eläimille. Lisäksi joen tai puron rannassa oleva kasvillisuuspeite suojaa uomaa liialta kulumiselta ja mahdolliset puut varjostavat hilliten veden lämpenemistä ja vesikasvillisuuden kasvua kesäisin.

Kalajoen vesistöalueella on tähän mennessä tehty suojavyöhykkeiden yleissuunnitelmia Reisjärvelle ja Sieviin, Haapajärvelle ja Nivalaan sekä Vääräjoen ja Siiponjoen vesistöalueille. Yleissuunnitelmissa osoitetaan kohteita, joissa suojavyöhykkeen perustaminen olisi vesiensuojelun kannalta erityisen tarkoituksenmukaista. Yleissuunnitelmat löytyvät kokonaisuudessaan kunnan maaseutuasiamieheltä ja esimerkiksi Kalajoen pääkirjastosta. Suojavyöhykkeiden perustamisessa maanviljelijä voi hyödyntää maatalouden ympäristökorvausjärjestelmän tukea ja solmia ympäristösopimuksen suojavyöhykkeen ylläpidosta ja hoidosta.