tulva yläkuva2

Tulvasuojelu

Pohjanmaan joille tyypilliseen tapaan Kalajoen virtaaman ja vedenkorkeuden vaihtelu on suurta. Tulva voi nousta monin paikoin nopeasti. Tämä johtuu pääasiassa vaihteluita tasaavien järvien vähäisyydestä ja painottumisesta yläjuoksulle.  Vaikutusta ovat tehostaneet lukuisat ojitukset ja perkaukset. Alavat rannat ovat erittäin alttiita tulville, ja tulvasuojelu onkin ollut vesivoiman edistämisen ohella merkittävä tekijä alueen suurissa säännöstely- hankkeissa.

Keväällä lumien sulamisvedet aiheuttavat Kalajoessa pienempiä tai suurempia tulvia lähes vuosittain. Kalajoen suurimmat vesistötulvat ovat alueellisen ympäristöhallinnon tietojen mukaan sattuneet vuosina 1924, 1955, 1971, 1977, 1982, 1987, 2000 ja 2012. Jääpadoista johtuvat tulvat ovat olleet pahimmillaan vuosina 1977, 1982 ja 1985. Ne ovat keskittyneet yleensä Kalajoen keski- ja alaosaan sekä Vääräjoen ja Malisjoen alaosiin.

Tulviin on siis Kalajoen vesistöalueella totuttu. Tulevaisuudessa ilmastonmuutos voi kuitenkin muuttaa tulvien ilmenemistä, sillä syksyn sateiden ennustetaan lisääntyvän ja kasvattavan virtaamia, kun taas keväinen tulva saattaa pienetä lumen vähenemisen vuoksi. Tulvan ajankohta vaikuttaa sen aiheuttamiin haittoihin, kuten satovahinkoihin.

Tulvien aiheuttamien haittojen rajoittamiseksi on Kalajoen vesistöalueella on rakennettu lukuisia tulvapenkereitä. Penkereillä on tarpeen suojata esimerkiksi taajamien keskusta-alueita, asutusta ja tärkeitä teitä. Erikokoisten uomien perkauksilla on pyritty jouduttamaan vesien poistumista kuivatettavilta alueilta. Perkausten ja pengerrysten haittana on suurten vesimassojen nopea siirtyminen joen alajuoksulle, missä ongelmat usein kärjistyvät.

Tulvasuojelun kehittämisessä vaihtoehtona on luonnonmukaisen tulvasuojelun soveltaminen. Se perustuu valuma-aluekokonaisuuden tarkasteluun. Tulvavesien viipymää valuma-alueella pyritään kasvattamaan, jotta suurten vesimassojen muodostama tulvahuippu jokiuomissa tasaantuisi. Tulvavesiä voidaan varastoida väliaikaisesti esimerkiksi suoalueille ja viljelykäytöstä poistuneille pelloille, jotka ovat mahdollisesti olleetkin vanhoja tulva-alueita. Myös uomien rakenne vaikuttaa vesien viipymiseen esimerkiksi ojissa joen latvoilla. Luonnonmukaista tulvasuojelua pidetään myös ympäristön kannalta parempana vaihtoehtona kuin perkauksiin ja penkereisiin perustuvaa tulvasuojelua. Haasteena on löytää tarpeeksi sopivia alueita, joille suuret vesimassat voitaisiin tulvan aikana johtaa.

Kotitaloudet vastaavat omien talojensa suojaamisesta tulvaa vastaan viime kädessä itse. Ohjeita ja oppaita tulviin varautumiseksi on koottu esimerkiksi Tulvakeskuksen sivuille sekä pelastuslaitoksen Pientalon tulvaturvallisuusoppaaseen.

Lue lisää:

  › Ajankohtainen vesitilanne Kalajoen vesistöalueella sekä vesistöennuste (ymparisto.fi)

 

   

Ajankohtaista